WikiKarelia

Sisällysluettelo 1 Yleistä Metsäpirtistä 2 Metsäpirtin historia 3 Metsäpirtin asutus 4 Metsäpirtin kirkonkylä 4.1 Kosela 4.2 Paukunmäki 4.3 Raaju 4.4 Vaskela 4.5 Viisjoki 5 Vuoksen pohjoispuoli 5.1 Terenttilä 5.2 Taipale 5.3 Kirvesmäki

Yleistä Metsäpirtistä

Pinta-ala 1936: 187 km² Asukkaita 1939: 4882 Asukastiheys 1939: 26,1 / km² Kyliä: 22, näistä nyt asuttuja: 7 Media:http://www.metsapirtti.net

Vuoksi (Taipaleenjoki) laskee Laatokkaan Metsäpirtin halki, ja pitäjässä oli paljon kalastajia. Suomalaisia ylivoimaisesti eniten kiinnostava nähtävyys Metsäpirtin alueella on koko Taipaleen ja Terenttilän taistelualue, joka tuli kuolemattomaan maineeseen talvisodan aikana.

Jäljellä on panssariesteitä, bunkkerien raunioita ja juoksuhautoja. Kirkonkylässä on restauroituja muistomerkkejä. Tyhjiä maisemia on runsaasti, myös Laatokan rannalla.

Metsäpirtin historia

Taipaleen entinen kylä oli keskiajalla asuttu tärkeä kalastajasatama ja kauppapaikka, mutta se tuhoutui 1600-luvulla sodissa. Metsäpirtti irtautui Sakkolasta 1690-luvulta alkaen. Metsäpirtti oli Kannaksen pienimpiä mutta suhteellisen tiheään asutettu maatalouspitäjä, jossa oli hyvin vaatimatonta teollisuutta.

Viljelykset olivat tasaisia ja tuottavia, myös porsaita tuotettiin paljon. Raudusta tultaessa ennen Metsäpirtin keskustaa vasemmalla vilahtaa Suvannosta laskeva Taipaleenjoki.

Lähimpänä jokea on nykyään bussipysäkki, jonka molemmin puolin kulkee lyhyt hiekkatie joen rantaan. Samalla seudulla on myös joki, jota seuraamalla pääsee Koukunniemen koskelle.

Sekä Metsäpirtin keskuksesta että Taipaleenjoen pohjoispuolelta (Sakkolasta käsin) pääsee seuraamaan virran vuolasta kulkua. Kuitenkin joen pohjoispuolen Terenttilä ja Taipale muodostuivat legendaarisiksi taistelupaikoiksi talvisodan aikana. Puna-armeija ei onnistunut etenemään 105 päivän aikana joen yli, vaikka Stalin suunnitteli valloittavansa koko Suomen 12 päivässä ja siirtävänsä koko väestön Siperiaan.

Stalin oli kuitenkin kotikentällään Moskovassa strategian mestari, ja hän onnistui uhkailuillaan painostamaan Suomea luovuttamaan kaiken Taipaleen länsipuoleltakin aina nykyiselle rajalle saakka.

Kyllä Puna-armeija ylitti Taipaleenjoen ja eteni 105 päivässä 2-3km.

Metsäpirtin asutus

Nykyään tuntuu, että kaikki venäläisten vaivannäkö olisi valunut hukkaan: koko pitäjän alueelta ei löytynyt yhtään tuotantolaitosta eikä toimivaa maatilaa ja siellä on jäljellä vain kaksi ”elävää” kylää, joissa on vähintään yksi auki oleva kauppa. Toinen on kirkonkylä ja toinen on Saaroisen kylä, jossa on yksi pieni kauppa.

Näiden lisäksi kirkonkylän pohjoispuolella on kaksi metsästys- ja kalastusalan palveluyritystä. Metsäpirtin kylistä asumattomia tai nimeämättömiä ovat tutkimustemme mukaan Taipaleenjoen eteläpuoliset Arkuntanhua, Eevala, Haapsaari, Hatakkala, Lapanainen, Malaki, Martinkorhola, Paloniemi, Räikkölä, Salokylä, ja Vanhajaama eli Tappari. Vuoksen pohjoispuolella Koukunniemi ja Kirvesmäki ovat asumattomia, Terenttilä on nimeämätön mutta siellä on uutta datsa-asutusta.

Metsäpirtin kirkonkylä

Zaporojskoe Zaporozhskoje

Metsäpirtin kirkonkylä on lakannut olemasta ja muuttunut hautausmaaksi ja tyhjäksi niittymaisemaksi. Kirkko on kadonnut ja sen paikalla on nyt venäläisten hautoja. Hautausmaa on jo niin täynnä, että vuonna 2003 ruumiit haudattiin aivan etelään johtavan maantien laitaan.

Kirkonkylä sijaitsee nykyisen keskustan eteläpuolella. Jos käännyt Raudusta tullessasi T-risteyksestä oikealle ja ajat kilometrin matkan rumien tehdasalueiden ohi, näet ison kivimonumentin tienristeyksessä.

Se on lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki, joka oli aina 2000-luvulle riisuttu kaikista suomalaisista tunnusmerkeistä. Vasta 2000-luvulla on kunnostuksen jälkeen palautettu Karjalan vaakuna, kuvareliefi ja alkuperäisen tekstin omaava laatta:

Kolmen vuosisadan uhka, kidutus, karkoitus, kuolema ei saanut Metsäpirtin lahjoitusmaatalonpoikia alistumaan vieraiden mahtajain orjuuteen. Oikeuden ikuisuuteen uskoen he taistelivat jälkipolville voiton. Vapaat samoilla konnuilla asuvat jälkeläisensä pystyttivät heidän kunniakseen tämän isiensä peltojen kivistä tehdyn muistomerkin v. 1936.

Kivimonumentin takana on sodanjälkeinen venäläinen hautausmaa, jossa on jäljellä suomalainen hautausmaan porttikivi.

Oikeaa tienhaaraa jatkamalla on noin 500 metrin päässä vasemmalla hautausmaa, jonne on pystytetty kaksi muistokiveä. Alue on aidattu. Harmaa sankarivainajien muistopatsas on pystytetty 2.9.1995: ”He kaatuivat isänmaan puolesta 1918, 1938–1944”. Ruskea muistokivi on vuodelta 1993: ”Kotipitäjän mullassa lepäävien vainajien muistoa kunnioittaen Metsäpirtti-järjestöt”.

Kirkonkylän muut rakennukset ovat kadonneet. Niittymaisemassa on vain yksittäisiä venäläisten mökkejä.

Kosela

Zaporojskoe Zaporozhskoje

Nykyinen Metsäpirtti eli ”Koskentakainen” on ankea neukkula, jossa on iso kulttuuritalo, kauppoja ja kerrostaloja. Keskusta sijaitsee joen toisella puolella, T-risteyksestä vasemmalla, kun saavutaan Raudun suunnasta.

Keskustan kulttuuritalo on ”koristeltu” abstraktilla ”taiteella”. Rakennuksessa on baari, jossa on biljardipöytä. Rakennuksessa on kauppoja ja posti. Päätien toisella puolella on vanha suomalainen puutalo. Viereisen aukion laidalla on muutama kauppa.

Metsäpirtin pohjoispuolella, aina Vuoksen rannalle saakka on muutama matkailullisesti kiinnostava kohde. Yhtään nimettyä kylää ei ole. Suomen kaudella Koselan luoteispuolella oli Eevala, joka on nyt peltoa tai niittyä. Tien pohjoispäässä oli Neosaari tai Neusaari komealla paikalla Vuoksen rannalla.

Keskitasoinen, osin kuoppainen asfalttitie kulkee mäntymetsän halki Neosaaren maisemiin virran rannalle, jossa on muutamia uusia datshoja ja Pereprava-lomakeskus.

Paukunmäki

Denisovo Denisovo, Korholanjaama

Korholanjaaman kyläkokonaisuuden Paukunmäki on nykyään asuttu seutu muuten autiolla Metsäpirtin syrjäseudulla.

Kylänpahanen sijaitsee huonon hiekkatien takana, mutta on tavallaan näkemisen arvoinen: kuoleva kylä komealla maisemapaikalla. Risteyspaikka on Hatakkalan korkean maisemapaikan juurella, ja kannattaakin katsella maisemia ennen sukeltamista asfalttitieltä kurjalaan.

Kylän pohjoisosassa on rapistunut, hylätty kolhoosinavetta, ja kylän keskustassa suljettu kauppa bussipysäkin vieressä. Taloja on siellä täällä, ja muutaman tunnistaa suomalaiseksi. Kylässä on myös uusia datsoja. Kylässä ei ole mitään palveluja.

Kylän ympäristössä ei enää ole rakennuksia. Korkea maisemapaikka Paukunmäen risteyksen länsipuolella eli Hatakkala on tyhjennetty niittymaisema. Hatakkalan koillispuolella on Hatakanmäki 85 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä oli kesällä 2003 pienimuotoista navettatoimintaa.

Paukunmäen eteläpuolella kaakossa on joen toisella puolella tyhjä ja asumaton Joentaka eli Joentaus. Paukunmäen eteläpuolella lounaassa mutta joen länsipuolella ovat entiset Sunikkala ja Haapsaari, joissa ei enää ole säilyneitä suomalaistaloja. Näihin kyliin yhteys löytyy Paukunmäen kautta.

Raaju

Udal¡covo Udaltsovo

Vuoksen rantaa seurailee päätieltä pohjoiseen huonokuntoinen hiekkatie, jonka varrella on erilaisia datshoja, kalanviljelylaitos ja komeita maisemia joelle. Korkealla töyräällä ovat komeimmat datshat. Pohjoisemmassa historiallinen Raaju muuttuu Sakkolan pitäjän Riiskan kyläksi, joka muuttuu harvemmin rakennetuksi datsa-alueeksi.

Suomen kaudella Raajun kylä oli päätien molemmin puolin. Kylän eteläosa on kadonnut.

Vaskela

Lugovoe Lugovoje

Raudun ja Metsäpirtin välisellä maantiellä Vuoksen lähellä on risteys päätieltä etelään. Huonokuntoisen hiekkatien päässä on kaksi erillistä talorykelmää. Pohjoisempi talokokonaisuus perustuu vanhan Vaskealan kylän perusteille. Siellä voi tunnistaa muutaman suomalaisten rakentaman ulkorakennuksen. Eteläinen kylä on kokonaan neuvostoaikaista rakennuskantaa, vaikka muutama talo näyttää muualta siirretyltä suomalaistalolta. Tie jatkuu puusillalle, jonka takana on hiljainen, unohdettu niitty: Jousseilan kylän tyhjennetty maisema.

Vaikka ei Vaskelaan ajakaan, kannattaa vilkaista päätien risteyksen pohjoispuolella Vuoksen Vaskelankosken kuohuja. Kosken länsipuolelle, vanhastaan tyhjälle niitylle rakennettiin 2003 uutta venäläisten luksustason datsakylää.

Viisjoki

Påtireq¡e Pjatiretse

Vanhakylä, Harjukylä, Kivikkoharju, Saaroinen

Metsäpirtin itäinen Viisjoki koostui useista pienemmistä kylistä, joista itäisin Saaroinen on jo täysin tyhjä. Nykyinen venäläiskylä on saanut nimensä Viisjoesta: nykyisen kylän nimen merkitys on sama.

Syrjäisin Metsäpirtin alueen asutuista kylistä on tyypillinen venäläinen kylä, jossa puutalot seurailevat huonokuntoista, kuoppaista hiekkatietä, kunnes tie sukeltaa asumattomille seuduille. Niittyjen keskellä on pientaloja ja useita datshoja, kunnes tien oikealla puolella on neuvostoaikainen sotamuistomerkki. Sen luota 300 metrin päässä on kauppa. Kylässä on parin kilometrin matkalla taloja ynnä sivutiet.

Nykyinen kylä muutamine kerrostaloineen ja kauppoineen on rakennettu vanhan Harjukylän kylänraitille. Sen luota itään Kivikkoharju on edelleen asuttu kylä osittain uusine venäläismökkeineen. Sen sijaan vanha Saaroinen on melkein täysin autio tyhjine niittyineen. Lännessä Vanhakylä on myös osittain asuttu muutamine taloineen.

Saaroisen kylässä, viimeisen talon jälkeen tie kääntyy suoraan pohjoiseen kohti Saunasaaren satamaa. Saunaniemi oli ennen sotia merivartioasema. Talvisodassa venäläiset valtasivat sen, jatkosodan aikana suomalaisilla oli siellä rannikkopatteri.

Tie perille on huonokuntoinen. Sataman aallonmurtaja on edelleen olemassa. Harjukylän eli nykyisen venäläiskylän pohjoispuolella oli Arkuntanhua, jossa lienee joitakin rakennuksia.

Vuoksen pohjoispuoli

Metsäpirtin pitäjään kuului Vuoksen pohjoispuolella muutamia kyliä, joista on jäljellä vain Taipaleen alueen nykyinen kalastajakylä. Sotamuistoja on enemmän.

Legendaariset talvisodan taistelut Vuoksen suulla käytiin Terenttilän ja Taipaleen kylissä Metsäpirtin pitäjässä. Kylät sijaitsivat Vuoksen pohjoisrannalla, ja siellä puolustettiin vapaata Suomea niin tehokkaasti, ettei puna-armeija onnistunut tavoitteessaan valloittaa koko Suomi ja siirtää kansa Siperiaan.

Kylät eittämättä tuhoutuivat täysin, mutta jäljelle on jäänyt paljon bunkkereita ja joitakin sotamuistomerkkejä. Terenttilän alueella on nyt uusia, komeita datsoja, Taipaleen alueella kituva kalastajakylä. Taipaleen tai Terenttilän alueella ei ollut kesällä 2003 mitään palveluja, ei edes kauppaa.

Terenttilä

Terenttilän niittyjen alueella on tapeltu ja tapettu. Kylää ei enää ole, vaan laajat niityt leviävät nyt alueella. Venäläisten luksusdatsat on rakennettu vanhan Taipaleen sataman tienoolle.

Venäläiset ovat nostaneet pellon keskelle korkean muistomerkin, jossa lukee ”Ikuinen kunnia Neuvostoliiton sotilaille, jotka kaatuivat taistelussa maan puolesta 1939–40”. Maalla ilmeisesti tarkoitetaan Suomea, jota sotilaat yrittivät turhaan valloittaa.

Muistomerkin lähellä kulkee panssariestelinja, jonka luota itään maantie ohittaa paljon uusia luksusdatshoja ja tulee 1,6 km päässä Kaarnejoen puusillalle. Sen takana on mahdollinen uima- ja taukopaikka Vuoksen rannalla (varo voimakasta virtausta!). Tie heikkenee tämän jälkeen huomattavasti.

Panssariestelinjan viereen on viime aikoina rakennettu yksityinen lentokenttä ja alue on aidattu. Etelään johtavan tien oikealla puolella on raunioitunut Alcazar-bunkkeri ja sen eteläpuolella Mustanoja, jonka rannassa oli konekivääripesäke.

Kun Terenttilä on tullut tutummaksi, voi etsiä suomalaista sotamuistomerkkiä hiekkakuopan takaa Terenttilän metsässä. Nollaa mittari Terenttilän panssarilinjalla ja aja pohjoiseen Suvannon suuntaan.

Noin 550 metrin päässä on vasemmalla puolella räjäytetty bunkkeri ja juoksuhautoja. Panssarilinjalta noin 1 km pohjoiseen on vasemmalle tienristeys hiekkakuopalle. Sen takana on Suomen valtion 12.8.1996 paljastettu sotamuistomerkki. Tähän kenttähautausmaahan on haudattu 126 tuntemattomaksi jäänyttä talvisodan sankarivainajaa.

Taipale

Solov¡evo Solovevo

Taipale on Kannaksen kunniakkaista taistelupaikoista mielenkiintoisin. Korkealta töyräältä voi tarkastella Taipaleenjoen virtausta ja kuvitella suomalaisten sankarillista puolustustaistelua ylivoimaista, hyökkäävää vihollista vastaan.

Terenttilän panssariesteiltä on 1,6 km päässä Kaarnejoen huonokuntoinen silta, jonka jälkeen vasemmalla pellon laidassa on Niittykasematti. Vain 300 metriä sillalta itään on pohjoiseen kulkeva maantie, jonka keskelle on joku äärimmäisen röyhkeä uusvenäläinen rakentanut portin ja muurit ja niiden sisään oman huvilansa! Näin on suljettu maantieyhteys pohjoiseen laajalle bunkkerialueelle ja sen luota oikealle (itään) kulkevalle hiekkatielle, jonka luota pääsee historialliselle Taipaleen kylän paikalle.

Tosin portit ovat usein auki, ja vähintä mitä suomalainen matkailija voi tehdä, on ajaa portista sisään ja toisesta ulos. Välittömästi portin jälkeen on iso bunkkeriraunio.

Keskiaikainen Taipale tuhoutui 1600-luvulla. Se ehti kasvaa tärkeäksi kalastus- ja kauppapaikaksi. Nyt koko alue kasvaa tiheää mäntymetsää, mutta syvät, vallihautoja muistuttavat maastonmuodot auttavat hahmottamaan historiallista Taipaletta.

Alueelle pääsee kahdella tavalla: Joko uusvenäläisen pihan poikki ja heti oikealle, tai jos portti on suljettu, aja suoraan lähes Taipaleen kalastajakylään. Ennen kylää kääntyy vasemmalle itäisin ”rantatie” pohjoiseen. Aja 900 metriä, kunnes vasemmalle kääntyy hiekkatie. Aja noin 700 metriä. Täältä vasemmalle on metsän keskellä vallihautoja. Tie jatkuu edellä mainitun röyhkeän uusvenäläisen datsan portille, jonka vieressä on bunkkeri.

Uusvenäläisen valloittaman risteyksen itäpuolella hiekkatieylämäen jälkeen oikealle, Vuoksen puoleiselle reunalle muodostuu mielenkiintoinen bunkkerialue, jossa on myös juoksuhautoja harjumaisella jyrkänteellä. Ylhäältä avautuu kaunis maisema alas Vuokselle.

Bunkkerit on järjestään räjäytetty voittamattoman puna-armeijan toimesta, mutta tiettävästi vasta 1950-luvulla. Kyltti kieltää ”ajoneuvojen ajon, telttojen pystyttämisen ja nuotioiden sytyttämisen” bunkkerialueella. Hiekkatien yläpäässä on pieni polku kohti historiallista Taipaleen paikkaa. Polut kuitenkin katoavat ja risteilevät. Alueella on lisää juoksuhautoja.

Muutamia satoja metrejä itään on pieni kalastajakylä, nykyinen Solovevo muutamine taloineen, asukkaita korkeintaan puoli tusinaa. Vuoksen ja Laatokan välillä kulkee veneitä, kylässä kasvaa heinää, lehmiä on niityllä. Kylässä ei kauppoja eikä muita palveluja.

Taipaleen seudulla on myös muita, vaikeasti tavoitettavia sota-ajan suomalaiskohteita. Järisevänniemi (Mys Tsalka) sijaitsee 4 km Taipaleesta pohjoiseen. Sinne on heikkokuntoinen tieyhteys Ylläppään suuntaan kulkevalta rantatieltä, pienen asutuksen eteläpuolelta. Tallella on vanhat portinpylväät, yksi ehjä tykkiasema ja joitakin muita jäänteitä.

Niemellä on kalastajien hökkeleitä. Paremmin on säilynyt Kaarnajoen patteri, joka sijaitsee mäntymetsässä noin 4 km Laatokan rannalta länteen, Metsäpirtin ja Sakkolan rajalla. Sinne ei kuitenkaan ole ajoyhteyttä

Kirvesmäki

Pelkästään yhden tai kahden pienen venäläishökkelin kesäasukkaiden asutta¬ma entinen suomalaiskylä on enää umpeen kasvavaa niittyä, jonka keskellä näkyy muutama suomalaistalon kivijalka.

Kirvesmäki oli talvisodan taistelupaikkoja. Yrjö Jylhä kirjoitti siellä kirjansa Kiirastuli, jota pidetään kirjailijan päätyönä.

Tie päättyy niitylle. Seudulla on Terenttilän läntinen jatke Mannerheim-linjaa. Syvä kaivanto erottuu edelleen metsän reunan takana puiden keskellä, ja joitakin betonirakennelmia on niittyjen laidalla. Niityn länsilaidalla jyrkkä lasku vie venäläishökkelin ohi Vuoksen rantaan, jossa voi pestä seikkailun hiet iholta.

Jos pääset Kirvesmäkeen ja aikaa riittää, on mahdollista löytää tuhottu mutta sotien aikaan runsaasti käytetty Patoniemen sulkulinnake runsaat 2 km edellä mainitun niittyalueen pohjoispuolelta.

Sulkulinnake koostui rannalla sijainneesta konekivääribunkkerista ja 100 metriä rannasta sijainneesta tykkibunkkerista. Seutu on asumatonta eikä tieyhteyttä käytännössä ole olemassa. Mäntymetsässä sijaitsevat bunkkerit on räjäytetty. Alueella on sotaromua ja muita sota-ajan jäänteitä runsaasti.

Kirvesmäen eteläpuolella leviävät laajat peltoaukeat, jotka samalla muodostavat Vuoksen pohjoispuolisen niemimaan. Sinne on erittäin huonokuntoinen tieyhteys Terenttilästä, mutta myös lossiyhteys Koselan luota. Lossi toimii kesällä kysynnän mukaan, ja suomalaiset maksavat ylityksestä enemmän kuin paikalliset. Huomaa, että vain maastoauto selviytyy sateisina aikoina ajomatkasta lossin ja Terenttilän välisen tieosuuden.