Petsamo
WikiKarelia
Petsamo on aikoinaan ollut pitkään norjalaisten, venäläisten, ruotsalaisten ja suomalaisten yhteistä verotusaluetta, pohjoisen yhteismaata, jonka jaossa Suomi ei saanut rannikkoalueita.
Keisari Aleksanteri II oli luvannut Suomelle maata Jäämeren rannikolta vastineeksi Siestarjoen asetehtaan alueesta, jonka Suomi silloin luovutti Venäjälle.
Tarton rauhassa vuonna 1920 Petsamo liitettiin Suomeen. Suomi vastavuoroisesti luopui miehittämistään Repolan ja Porajärven alueista, joiden väestö oli ilmoittanut liittyvänsä Suomeen.
1920-luvun alussa yli 90 % Petsamon väestöstä sai elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä sekä poron- ja karjanhoidosta. Vuonna 1940 vastaava luku oli jo alle 50 %.
Teollisuus, rakentaminen, matkailu, palvelu ja liikenne olivat muuttaneet elinkeinorakennetta. Tämä oli seurausta alueen määrätietoisesta kehittämisestä. Valtio vastasi malminetsinnästä sekä maanteiden, Liinahamarin sataman ja lentokentän rakentamisesta.
Elinkeinorakenne monipuolistui ripeästi myös vilkkaan merenkulun, turismin ja siihen liittyvien palveluiden ansiosta.
Merkittävinä tekijöinä Petsamon kehitykseen olivat jäätön valtamerisatama ja nikkeliesiintymien hyödyntämiseksi rakennettu teollisuus. Hyvät kalastusmahdollisuudet antoivat perustan kalanjalostusteollisuudelle.
Yksityinen yritystoiminta kukoisti Petsamossa vahvempana kuin Suomen maaseudulla yleensä. Petsamossa ehdittiin perustaa Suomen aikana satakunta lähinnä palvelualan yritystä.
Nikkelikaivoksen perustaminen Petsamotuntureille 1930-luvun lopulla vilkastutti alueen elämää. Arvioidaan, että kaivoksen tuotanto kolmessa kuukaudessa korvasi senaikaisen valtiovelan. Uusi kaivos tarvitsi runsaasti sähköä, mitä varten Paatsjoen Jäniskoskeen alettiin rakentaa voimalaitosta.
Talvisota keskeytti rakennustyöt, ja voimala valmistui vasta jatkosodan aikana. Liikenne tavarakuljetuksineen Petsamon ja eteläisemmän Suomen välillä vilkastutti myös Lapin elämää. Petsamon merkitys oli välillisesti suuri Lapin väestölle.
Petsamo nousi nopeasti Suomen suosituimpien matkailukohteiden joukkoon. Matkailijoita kävi Petsamossa vuosittain yli 20 000. Jäämeren tietä markkinoitiin maailman ainoana Jäämerelle johtavana maantienä. Tästä imusta hyötyi koko Lapin matkailu.
Tultuaan Suomen alueeksi Petsamon kehityskaari oli huima. Se veti pohjoisen Suomen kehitystä vahvaan nousuun ja olisi vapaissa olosuhteissa vahvistanut maan taloutta merkittävästi. Vuonna 1939 Petsamon asukasluku oli yli 5 000 henkilöä.
Suomi joutui luovuttamaan Petsamon pohjoisimman osan, Kalastajasaarennon länsiosan telvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 ja koko Petsamon jatkosodan päättäneesä Moskovan välirauhassa 1944.
Petsamon alueen rikkaat mineraalivarat, esim. nikkeli, loivat Suomelle varallisuutta. Erityisesti sodan aikana suurvallat tunsivat strategista kiinnostusta niitä kohtaan. Petsamon tilanne on nyt surkea.
Teollisuuden rikkipäästöt ovat valtavat ja tuotantolaitosten ympäristö on saasteiden vaikutuksesta muuttunut laajalta alueelta kuun maisemaksi. Kolhoosimaatalous on loppunut kannattamattomana. Liinahamarin satama on kuollut ja poronhoito on muutaman sadan eläimen varassa.
Petsamossa on kaksi suurta kaivosyhdyskuntaa, Nikel ja Zapoljarnyi, joka on alueen suurin taajama 20 000 asukkaallaan. Koko Petsamossa on nyt noin 47 000 asukasta.
Petsamon alueelta on suora yhteys Barentsin meren valtaviin luonnonrikkauksiin sekä Finnmarkin ja Barentsin öljykenttiin.
Nykyään Petsamon piirin raja Kuolan piiriä vastaan pohjoisessa kulkee Vaalesjokea (Titovka) myöten, joten koko Kalastajasaarento kuuluu Petsamon piiriin. Sen sijaan entisen Petsamon kunnan eteläosa kuuluu Kuolan piiriin.
