WikiKarelia

Sisällysluettelo 1 Yleistä Vahvialasta 2 Vahvialan historia 3 Vahvialan asutus 4 Vahvialan kirkonkylä 4.1 Kintere 4.2 Louko 4.3 Houni 4.4 Nurmi 4.5 Hovinmaa 4.6 Rakkolanjoki 4.7 Huotari 4.8 Tervajoki 4.9 Muut kylät

Yleistä Vahvialasta

Pinta-ala 1936: 301 km² Asukkaita 1939: 5851 Asukastiheys 1939: 19,4 / km² Kyliä: 15, näistä nyt asuttuja: 6

Osittain Suomen puolelle jäänyt Vahviala oli teollisuuspitäjä Viipurin naapurissa. Kirkonkylä oli syrjässä, mutta teollisuuspaikkakunnat Nurmi ja Rokkalankoski sijaitsivat tärkeän Viipuriin kulkevan rautatien varrella.

Vahvialassa on säilynyt paljon koskimaisemia. Niiden paikalle rakennetut suomalaistehtaat eivät ole säilyneet, mutta tutkittavia raunioita riittää. Kirkonkylässä on kirkon raunioiden ohella useita suomalaisia asuintaloja, ja kulttuurimaisema on säilynyt.

Vahvialan historia

Vahvialan kunnan historia on lyhyt. Kunta perustettiin vasta 1921, kun siihen otettiin Viipurin maalaiskunnan pohjoisia kyliä ja Säkkijärven Häsälä ja Rakkola. Vuoden 1923 alussa kuntaan lisättiin Lappeen kunnan Hiivaniemi ja seuraavana vuonna vielä Viipurin maalaiskunnan Tervajoki.

Vahvialan luterilainen seurakunta perustettiin 1920, ja kirkko vihittiin saman vuoden marraskuussa. Kirkon lähellä sijaitseva hautausmaa perustettiin jo 1915. Sinne on haudattu 71 vahvialaista sankarivainajaa.

Jatkosodan aikana Vahvialaan palasi asumaan ja jälleenrakentamaan Karjalaan yli 72 prosenttia sotia edeltäneestä asukasmäärästä.

Vahvialan pinta-alasta 92,8 prosenttia jäi hyökkäävän vihollisen haltuun, vaikka se ei sotilaallisesti päässytkään Vahvialan alueelle. Vain 10 prosenttia Vahvialan asukkaista jäi läntisen Suomen puolelle.

Vahvialan asutus

Nykyään Vahviala on autioitumassa, koska työpaikkoja ei juuri ole. Vain Nurmissa on yksi kauppa ja kirkonkylän lähellä on kaksi sahaa. Vaalimaan tien suunnalla Tervajoella on navetta ja muutama kauppa. Radan varren kylät ovat kuitenkin eräänlaista Viipurin esikaupunkia. Vahvialan alueelta ainakin Hanhijoki, Hiivaniemi, Houni, Häsälä, Järvenpää, Löytömäki, Rakkola, Tervajärvi ja Vanhakylä on tyhjennetty tai jätetty nimeämättä.

Vahvialan kirkonkylä

Åwino, Jashino

Vahvialan kirkonkylän nykyasutus on kirkonkylän vanhojen suomalaistalojen ohella kahdessa kerrostalossa. Vuonna 1965 rakennetussa kaksikerroksisessa rakennuksessa on pieni kauppa. Kylä sijaitsee joen sekä entisen kirkon paikan ja hautausmaan länsipuolella. Vahvialan kirkonkylä on idylli, jossa on säilynyt useita suomalaisia taloja, samoin vanha perinteinen maalaiskylän tunnelma.

Kirkko ja hautausmaa sijaitsevat päätien lähellä näiden kahden kylän keskellä. Kirkko sijaitsi 300 metriä risteyksestä: Nurmista tultaessa etuoikealla, eteläistä reittiä tultaessa takavasemmalla.

Nyt korkealla paikalla on kirkosta jäljellä pelkkä kivijalka, sen keskellä iso puuristi ja vieressä kyltti, jossa lukee ”Tällä pyhällä paikalla oli Vahvialan kirkko 1920–1941. Psalmi 24, Vahviala-seura, Vahvialan säätiö".

Muutama mänty ja koivu on ehtinyt juurtua kirkon kivijalan sisäpuolelle. Kirkko säilyi pystyssä talvisodan läpi, ja sodan jälkeen venäläiset rakensivat alttarin kohdalle isoja muuripatoja keittämistä varten. Jatkosodan alussa he polttivat kirkon peräytymisvaiheessa.

Kirkon eteläpuolella hiekkatiet risteilevät siellä täällä. Kokeile löytää vanhan alakoulun perusteet tien länsipuolella: aja kirkolta mäkeä alas etelään ja käänny vasemmalle kaksi kertaa. Palaat lopulta asfalttitielle. Jos et löydä ensimmäisellä kerralla, kokeile uudestaan.

Alakoulun perusteet tunnistaa aivan tien reunan rappusista, ja syvästä kellarikerroksesta, joka putoaa pari metriä maanpinnasta alaspäin!

Hautausmaa eli Rauhamaa sijaitsee päätien itäpuolella. Se on lähes kokonaan venäläisten hautojen peittämä, mutta sen keskellä on valkoinen aita, jonka sisäpuolella on kaksi kiveä. Toisessa lukee ”Vahvialan sankarivainajille, Vahviala-seura”. Tämä kivi on paljastettu 4.8.1996. Kivireunuksen keskellä on pystyyn nostettu kivi.

Toinen on kiviristi, jonka alapuolella olevassa kivitelineessä lukee: ”Vahvialan rauhamaan vainajien muistoa kunnioittaen, Vahviala-seura, Vahviala-Säätiö”.

Kyläkierros on mahdollista tehdä kirkon ja Kintereen risteysten vierestä alas sillalle ja seuraamalla pääväylää ris¬teykseen, jonka lähellä sijaitsee uusi pappila, nyt venäläisten uudelleen laudoittamana rakennuksena. Vasemmalle kääntymällä tie jatkuu uudestaan sillalle, jonka jälkeen se yhtyy tuttuun asfalttitiehen. Joen itäpuolella on uusi sahalaitos.

Kirkonkylästä voi jatkaa myös länteen, uuden pappilan ohi kohti Huotarin kylää (ja rajavyöhykettä). Kaunis Saarijärvi tien oikealla puolella on myös kirkonkylän läntinen raja.

Kintere

Usadixe, Usadishtshe

Kirkonkylän itäpuolella sijaitseva kylä on Vahvialan kiinnostavimpia. Kylässä on Karjalan vaikuttavimpiin kuuluva vapaasti kuohuva koski.

Kintereen kylässä asui ennen sotia 167 asukasta 43 perhekunnassa. Osa väestä harjoitti pienviljelyä, mutta teollisuutta kehittyi kosken varrelle jo 1860-luvulla, kun puuhiomo valmistui

Nyt vapaasti kuohuvan kosken länsipuolella on tallella kookas myllyn kellarikerroksen perustus. Myllyn omisti ennen sotia Tmi Fr. Richard Oy. Koskesta saivat energiaa myös saha ja sähkölaitos. Kosken yli pääsee kävelemään puusiltaa pitkin. Auto on jätettävä alamäen yläpäähän.

Kosken yläpuolella avoimen kallioisen mäen päällä sijaitsi ennen sotia puinen Kalliolan päärakennus, jossa toimi ennen sotia kunnalliskoti ja sen vieressä mielisairaala. Nyt kalliolla on muutama venäläisten rakentama mökki, mutta vanha kivijalka on osittain näkyvissä. Mäen alapuolella olevassa kivessä on kaiverrettuna teksti ”VA. Kalliola 1905”.

Lähimpänä Rauhamaata (hautausmaa¬ta) ovat hylätyt, raunioituneet neuvostoaikaiset kolhoosinavetan jäänteet. Joen itäpuolella on lisää raunioita. Puiset navettarakennukset on rakennettu kansanedustaja Taneli Typön maille. Neuvostoaikaiset rakennelmat ovat nyt raunioina, mutta vieressä on pienimuotoinen sahalaitos, joka toimii edelleen.

Etelään risteyksestä jatkuva kylänraitti on osittain säilyttänyt suomalaisen ilmeensä, vaikka tien varrelle onkin rakennettu paljon myös venäläisiä taloja.

Kintereen kylään laskettiin kuuluvaksi myös se radanvarren osuus, jossa on säilynyt keltainen puurakennus risteyksen itäpuolella, ja muutama puutalo risteyksestä länteen.

Louko

Pograniqnoe, Buslovskaå, Pogranitsnoje, Buslovskaja

Entinen Louko on nykyään Suomesta tulevien junien ensimmäinen pysähdysasema, josta junaan astuvat venäläiset virkailijat. Asema on selvästi suomalaista työtä, ja sen alue on aidattu. Kylän länsipuolella on selkeästi aidattu rajavyöhyke, ja aivan rajan pinnassa hylätty suomalaistalo.

Houni

Buslovo, Buslovo

Kartalla entisen Hounialan kylän kohdalle on merkitty nimi Buslovo. Molemmin puolin junarataa on selvästi näkyviä suomalaistalojen kivijalkoja, ja kylän länsireunalla on molemmin puolin muutama venäläisten datsa. Kylässä ei ole varsinaisesti asutusta, ei palveluja, ei kylttiä eikä rautatieasemaakaan. Hounijärven maisemat ovat kauniita kesällä.

Nurmi

Lujayka, Luzhaika

Vaikka nykyinen Luzhaika aiheuttaa suomalaisessa junamatkailijassa lähinnä ensimmäisen kielteisen kulttuurishokin, Suomen kaudella Nurmi oli menestyksekäs teollisuuskylä, jossa oli saha, saippuatehdas, selluloosatehdas, osuuskauppa, kansakoulu ja muita palveluja. Suomen kaudella Nurmi oli pitäjän viidestä rautatieasemasta tärkein. Asukkaita oli 768 ennen talvisodan syttymistä.

Nykyäänkin Luzhaikaan pääsee paikallisjunalla Viipurista. Rautatieasema on kellertävä Stalin-henkinen kolossi, jossa on edelleen sirppi ja vasara muistuttamassa mille rautatieasemalle kaikkien maiden proletaarien yhdistyminen pysähtyi aggressiivisella matkallaan kohti läntistä maailmaa.

Viime käynnillä aseman kaikki ikkunat oli peitetty sinisellä metallilevyllä, ja aseman ulko-oveen oli kirjoitettu ”Nurmi-Klan”.

Nykyisessä Nurmissa on kahden tai kolmen kerroksen vuokrataloja ja kokoelma puutaloja jokivarressa, osa selvästi suomalaisia. Aseman eteläpuolella on sininen kauppa ”V Luzhajke”. Runsas kilometri Suomen suuntaan, kirkonkylän risteyksessä, on hyvin säilynyt kookas suomalainen puutalo.

Autolla ei pääse enää joen yli tutkimaan vanhoja tehtaita. Aseman luona ei rataa voi ylittää autolla, ja kylän itäpuolella oleva radanylityspaikka vie joen väärälle puolelle. Joen kohdalla maantien ja radan välissä on vanha, hajonnut pato entisen Nurmen Tehdas Oy:n paikalla.

Radan toisella puolella näkyy joen takana Oy Nurmi Ab:n ainoa säilynyt rakennus: valkoinen harjakattoinen tehdasrakennus, joka oli ennen sotia nimeltään Suomen Gummitehdas Oy. Ennen sotia sen katto oli pyöreä, ja sama pyöreä muoto näkyy nyt harjakaton alla. Rakennuksen takana ollut kookas tehdasrakennus savupiippuineen on kadonnut kokonaan.

Hovinmaa

Kravcovo, Kravtsovo

Suomen kaudella Hovinmaa oli merkittävä teollisuuspaikkakunta. Siellä oli paperitehdas (katso Rakkolanjoki) ja jatkosodan aikana rakennettu tiilitehdas, josta on jäljellä junaankin näkyvä savupiippu. Nimensä kylä sai Hovinmaan kartanosta. Hovinmaan kylään kuuluu elimellisesti Rakkolanjoen kylä, josta käsin on helppo tarkastella niin paperitehtaan kuin tiilitehtaan raunioita.

Tiilitehdas, Oitin Tiilitehdas Oy rakennettiin 1942, ja se oli valmistuessaan Euroopan suurin ja nykyaikaisin. Se säilyi jatkosodan loppuun saakka pystyssä, mutta venäläiset ovat itse sen tuhonneet. Jäljellä on savupiippu, tehdashallin raunio ja joitakin muita rakenteita. Alueelle pääsee helposti siltaa pitkin eteläkautta, katso Rakkolanjoki.

Pohjoista tietä pitkin pääsee radanvarren neuvostoaikaiseen kylään, jos arvaa oikein risteyksen. Aseman lähellä on kaksikerroksisia kivitaloja ja selvästi useita suomalaiskauden asuintaloja. Kylässä ei tunnu olevan mitään palveluja, ja asukkaat hakevat juomavetensä yhteisestä kaivosta. Toisaalta väki käy asioilla Viipurissa paikallisjunalla. Seutu on muutoin niittymäistä joutomaata.

Rakkolanjoki

Zareq¡e, Zaretse

Vahvialan pitäjän suurin kylä, Rakkolanjoki ynnä siihen elimellisesti kuulunut Hovinmaa, oli myös kunnan teollisuuskeskus. Ykspäänjoki erottaa Rakkolanjoen kylän Hovinmaasta. Suomen kaudella Rakkolanjoki tunnettiin kaakelitehtaastaan.

Kaakelitehtaan perusti 1877 venäläinen upseeri Nikolai Erber, joka käytti saksalaisia koneita ja työllisti sata henkeä. Rakennus oli komea tiilikolossi, jonka vieressä oli vielä suurempi varastorakennus.

Kaakelitehtaan paikka on helppo ohittaa, koska tehtaasta ei ole jäljellä mitään. Tehtaan paikan tunnistaa tiilikasoista ja tiilimurskasta. Paremmin tehtaan sijainnin voi paikallistaa korkean kalliomäen perusteella: Paavonkallio on tehtaan jälkeen, kun saavutaan Viipurin suunnasta.

Ennen Paavonkalliota tie tekee jyrkän mutkan oikealle ja laskeutuu Ykspäänjoen rantaan. Tehtaan paikka on ennen mutkaa vasemmalla.

Nykyään Zaretse on mitäänsanomaton kylä, joka sijaitsee syrjässä eteläiseltä maantieltä. Joen rannalle on kasvanut laaja mökkikylä, jossa on tyypillisiä venäläisiä pikkudatsoja.

Jokiranta on mielenkiintoinen. Suuri Hovinmaan paperitehdas on säilynyt osittain ja sitä on helppoa tarkastella joen eteläpuolelta. Tehdas perustettiin 1888, se työllisti noin 125 henkeä ja myi tuotteittaan sekä kotimaahan että ulkomaille. Suurin osa tehtaan rakennuksista on kadonnut, mutta keskimmäinen tiilinen osa on säilynyt hyvin. Tässä rakennuksessa on nykyään asuntoja.

Joessa oleva patorakennelma on säilynyt. Pari sataa metriä jokea alaspäin on vanhan sillan mahtavat kivirakenteet, joiden päälle on rakennettu kävelysilta. Näin pääsee joen yli Hovinmaan kylän puolelle.

Huotari

Asumaton, rajavyöhykkeen tuntumassa nykyään sijaitseva Huotari on läntisin kylä, jonne pääsee omalla autolla.

Tyhjien niittyjen keskeltä voi havaita kaksi maamerkkiä kirkonkylältä tultaessa. Ensimmäinen joki, Kissakoski, on pieni ja se on johdettu betonirummun läpi.

Lännemmässä on tien vasemmalla puolella Tervajoen mutka, jossa vesi tekee pyörteitä. Tie jatkuu Huotarkosken sillalle, jossa on sateiden jälkeen kovat kuohut. Huotarin kylän julkiset rakennukset sijaitsivat Huotarkosken länsipuolella: kaupat ja koulu. Tie jatkuu T-risteykseen, josta oikealle on rajavartioston suljettu alue ja vasemmalle Rakkolan kylä.

Huotari sijaitsee yhden varoituskyltin länsipuolella, joten alueelle tutustuminen on tehtävä omalla vastuulla: valmistaudu kääntymään takaisin, jos siihen joku kehottaa. Alue on kuitenkin normaalisti autio ja hiljainen.

Kirkonkylän ja Huotarin välissä on niittyjä, joiden alueella on joitakin kivijalkoja. Tämä kylä oli nimeltään Sydänmaa.

Huotarin, Alarakkolan ja Ylärakkolan kylissä asui ennen sotia yhteensä yli 300 asukasta yli 50 talossa.

Tervajoki

Bol¡woe Pole, Bolshoje Pole

Toisin kuin muut Vahvialan kylät, Tervajoki sijaitsee tutulla Vaalimaan–Viipurin valtatiellä. Se on hyvin säilynyt, suhteellisen hyvinvoiva pikkukylä, jossa on edelleen jonkinlaista taloudellista toimintaa: lehmiä ja sahausta. Tervajoen kautta on mahdollista tehdä koukkaus matkalla Viipuriin, mutta päätielle rinnakkaisen kylätien ohella kylässä on muutama syrjäisempikin kohde.

Vanha suomalainen asutus ulottui useita kilometrejä nykyiseltä päätieltä pohjoiseen, ja suurin osa näistä taloista on hävitetty. Kylä ulottui myös jokivartta etelään meren rantaan lahden läntiseen päähän, missä sijaitsivat suuret lautatarhat.

Pääristeyksestä suoraan kauppojen välistä jatkamalla 500 metriä löytyy Tervajoen kartanon hevostalli, jonka katto tuhottiin vasta 1990-luvulla. Kartanon perusti vuonna 1643 Kaarina Hästesko ja se oli suomalaisten omistama aina sotiin asti. Kauppojen risteyksestä vasemmalle kääntymällä löytyy joen toiselta puolelta edelleen osittain toimiva maatila. Siellä on säilynyt kartanon navetta.

Tervajoen rakennuskanta koostuu sekalaisesta kokoelmasta suomalaisia ja venäläisiä taloja. Kylässä on useita kauppoja. Viipurin suuntaan Tervajoella on säilynyt useita suomalaisia puutaloja tai niiden (uudelleen rakennettuja) runkoja.

Komea vaaleanruskea kansakoulu on säilynyt kokonaisena. Se rakennettiin vuonna 1900. Alkuperäinen, Tervajoen ensimmäinen kansakoulu vuodelta 1855 oli maamme ensimmäinen maaseutukoulu. Kivijalka on vahva, mutta itse rakennus on rapistuneen oloinen. Neuvostoliiton aikana naapuriin on rakennettu uusi koulu valkoisista tiilistä.

Muut kylät

Vahvialan kirkolta länteen on aivan rajan tuntumassa neljä entistä suomalaiskylää. Entinen Tervajärvi on nykyään Karpovka eli Karpovka, Huotarin kylästä luoteeseen sijainnut Häsälä (rajavyöhykkeellä) on kartan mukaan Bulanovka eli Bulanovka.

Rautatielinjan itäpuolella on muutamia kyliä. Lautalanjoen itäpuolella on maantie, jonne pääsee Nurmin kylästä sillan itäpuolelta. Entinen Hevosselkä on nykyään Kutuzovo eli Kutuzovo. Siellä on ainakin neuvostoaikana ollut pioneerileiri.

Pari kilometriä pohjoiseen on entinen Nuijamaan pitäjän Lautala, joka kartan mukaan sijaitsee jo rajavyöhykkeen sisäpuolella. Siellä on tiettävästi säilynyt rakennuksia. Lautala lasketaan kuuluvaksi nykyiseen Kutuzovon kylään.