Venäjä palauttaa Kiinalle 337 km2
WikiKarelia
Palautus luvattu tammikuussa 2008
Venäjä palauttaa Kiinalle tammikuussa 2008 Habarovskin kaupungin lähellä Amur-joessa olevan Tarabarov-saaren ja puolet Bolsoi Ussuriskij –saaresta. Neuvostoliitto luovutti Kiinalle jo 1991 alueella olevan Damanskin saaren.
Venäjä ja Kiina allekirjoittivat uutta rajasiirtoa koskevan sopimuksen Pekingissä 14.10.2004 ja Venäjä ratifioi sen 01.06.2005. NewsRu.com ja Gazeta GCT uutisoivat, että alueet siirtyvät Kiinalle tyhjinä. Bolsoi Ussuriskij’ssa asuu vielä kolme venäläistä. Tarabarovin saari on tyhjä.
Bolsoi Ussuriski ja Tarabarov
Bolsoi Ussuriskijissä on ollut venäläinen tukikohta, joka perustettiin kiinalaisten hyökättyä sinne 02.03.1969. Hyökkäyksessä kuoli 58 venäläistä ja lähes sata loukkaantui. Neuvostoliitto vastasi hyökkäyksiin raketeilla. Nyt tukikohta on liian lähellä rajaa ja se on lopetettu.
Bolsoi Ussuriskijin Venäjälle jäävä puoli on köyhää aluetta: muutama kerrostalo, omakotitalo-alue, koulu, terveydenhoitopiste ja pari kauppaa. Ihmiset käyvät Habarovskissa työssä ja ostoksilla. Bolsoi Ussuriskin toiselle puolelle jäävät venäläiset toivovat rajanylityspaikkaa Kiinan kanssa, mistä mahdollisesti keskustellaan aluesiirron tapahduttua.
Mihin venäläiset hävinneet?
Mihin venäläiset ovat palautettavilta saarilta hävinneet? Sitä ei kukaan tunnu tietävän. Syy muuttoon on epämääräisissä omistusolosuhteissa. Venäläiset eivät omista niitä asuntoja tai kiinteistöjä, joissa he ovat asuneet.
Vähän tiedetty tosiasia on se, että Neuvostoliitto luovutti Bolsoi Ussuriskijin ja Kiinan välissä olevan pienen Damanskin saaren Kiinalle jo 19.05.1991.
Nyt palautettavat saaret ovat osa Priamuryen aluetta. Alue siirtyi Venäjälle 28.05.1858 Aigunin sopimuksella, mutta vahvistus jäi kesken, koska Kiina ei ratifioinut sopimusta. Sitä aiemmin Kiina ja Venäjä olivat solmineet 1689 Nerchinskin sopimuksen, joka liittyi keskinäisiin kauppa-asioihin ja rajojen vahvistamiseen.
Opiumsodan jälkeinen Venäjän vaatimus
Ns. oopiumsodat (osapuolina olivat Kiinaa vastaan Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja Venäjä) päättyivät Tianjin sopimukseen 1858 ja Pekingin sopimukseen 1860. Pekingin sopimukseen liittyen Venäjä vaati ja sai Mantsurian pohjoispuolisen alueen. Etelä- ja länsiosa jäivät Kiinalle.
Kiina ratifioi Pekingin sopimuksen. Rajalinja oli Venäjälle tärkeä, koska se sai virallisesti valvontaansa läpi vuoden jäävapaata Tyynen valtameren rannikkoa, jonne Venäjä mm. perusti vuonna 1860 Vladivostokin kaupungin. Pekingin sopimusta ei pidetä oikeudenmukaisena ja tasapuolisena sopimuksena.
Tuleeko Kiina vaatimaan Mantsuriankin takaisin?
4 444 km pitkä Amur on maailman yhdeksänneksi pisin joki. Se on geopoliittisesti tärkeä Venäjän ja Kiinan välinen Mantsurian alueen halkaisija. Ei voi välttyä arviolta, että Kiina haluaa jossain vaiheessa käynnistää neuvottelut Venäjän kanssa Vladivostokista pohjoiseen olevan Tyynen valtameren rantakaistaleen palauttamiseksi.
Jännitettä alueella lisää se, että Mantsuria haluaa itsenäiseksi valtioksi. Itsenäisyysliike on perustanut väliaikaisen hallituksen (ks. www.manchukuo.org). Sen yhtenä tavoitteena on saada aikaan aseelliset voimat, jotka heittäisivät kiinalaisen hallinnon pois alueelta.
Laittomia kiinalaisia 5-7 milj. Venäjän puolella?
Alueneuvottelutarpeet alueella kasvavat, koska laittomia kiinalaisia siirtolaisia on siirtynyt sankoin joukoin asumaan Venäjän puolelle Amuria. On arvioita 5 - 7 miljoonan laittoman kiinalaisen siirtolaisen todellisesta määrästä. Tätä ongelmaa ei voida jättää ratkaisematta.
Kiinassa on 1.3 mrd. ihmistä ja sen väkiluku on kasvava, Venäjällä on 130-140 miljoonaa ihmistä ja sen väkiluku on laskeva. Vladivostokissa on reilut puoli miljoonaa ihmistä, eikä siitä pohjoiseen olevan Primorskin alueella (Karjalassa on Koivisto eli Primorsk) ole kovin suurta väkimäärää.
Palautusmotiivi ei ole tiedossa
Venäläisistä tiedotusvälineistä ei selviä, mikä on Venäjän ja Kiinan uuden rajasiirron motiivi. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on kertonut Delfin mukaan 14.11.2004 välttämättömyydestä solmia Japanin kanssa rauhansopimus ja päästä ystävällisiin suhteisiin naapureitten kanssa. Naapurit-viittaus liittyi ilmeisesti juuri Kiinaan. 337 km2 strategisesti merkityksetöntä, köyhää aluetta voi olla halpa hinta suhteiden paranemisesta, kun yksityinen omistusoikeuskaan ei ole esteenä.
Vertailu Karjalan kysymykseen
Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten kysymys on mielenkiintoinen vertailukohta Kiinalle palautettaville saarille ja Kuriileille. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 ja Moskovan välirauhansopimuksella 1940 ja Pariisin rauhansopimuksella 1947 pakotti Suomen luovuttamaan alueet. Tämä aluekysymys nousee vääjäämättä Suomen ja Venäjän välillä esille lähitulevaisuudessa.
Saarien palautus Kiinalle osoittaa, että Putinin hallintokauden Venäjä on halutessaan kykenevä rauhanomaisesti ratkomaan aluekysymyksiä, vaikka alue olisi aikanaan hankittu punaverellä. Onko tämä ennakkotapaus siitä, että Venäjä ryhtyy korjaamaan aikaisempia vääryyksiä? Paine tähän on lisääntynyt Euroopan Neuvoston tuomittua 25.01.2006 totalitarististen kommunistihallintojen rikokset.
Suurin merkitys alueitten rauhanomaisella palautuksella on Venäjän tulevaisuudelle. Luottamus Venäjään ei palaa, ennen kuin viime sotien aggressiot on asianmukaisesti sovittu.
Jo Gorbachovilla oli suunnitelma
Presidentti Gorbachovilla oli suunnitelma kuroa itäinen ja läntinen lukko yhteen perustamalla teknologiakeskuksia Viipurin ja Vladivostokin välille. Nämä kaksi kaupunkia voivat uudelleen tulla samanaikaisen tarkastelun alle – nyt aluepalautusnäkökulmasta.
